|
|
2. Kuninkaiden kirja Chapter7
1 Mutta Elisa sanoi:kuulkaat Herran sanaa:näin sanoo Herra:huomenna tähän aikaan maksaa vakkainen pieniä jauhoja siklin ja kaksi vakkaista ohria siklin, Samarian portissa.
2 Niin vastasi päämies, jonka käden päälle kuningas nojasi, Jumalan miestä ja sanoi:katso, jos Herra tekis vielä akkunat taivaasen, kuinka se tapahtuis? Hän sanoi:katso, silmilläs pitää sinun sen näkemän, mutta ei sinun pidä siitä syömän.
3 Ja neljä spitalista miestä olivat portin edessä, jotka sanoivat toinen toisellensa:mitä me tässä olemme niinkauvan että me kuolemme?
4 Jos me sanomme:käykäämme kaupunkiin, niin on nälkä kaupungissa, ja me kuolemme siellä:jos taas olemme täällä, niin me kuolemme:käykäämme siis ja antautukaamme Syrialaisten leiriin, jos he antavat meidän elää, niin me elämme, taikka jos he meidät tappavat, niin me olemme tapetut.
5 Ja he nousivat hämärissä menemään Syrialaisten leiriin; ja kuin he tulivat ensimäisille paikoille leiriä, katso, niin ei siellä ollut ketään.
6 Sillä Herra oli antanut Syrialaisten sotajoukon kuulla vaunuin, hevosten ja suuren sotaväen äänen, niin että he sanoivat toinen toisellensa:katso, Israelin kuningas on palkannut meitä vastaan Hetiläisten kuninkaat ja Egyptiläisten kuninkaat, että he tulisivat meidän päällemme.
7 Ja he nousivat ja pakenivat hämärissä, ja jättivät majansa, hevosensa ja aasinsa leiriin, niinkuin ne seisoivat, ja pakenivat henkensä tähden.
8 Kuin spitaliset tulivat leirin ääreen, menivät he yhteen majaan, söivät ja joivat, ja ottivat hopiaa ja kultaa ja vaatteita, ja menivät pois ja kätkivät ne, ja tulivat jälleen ja menivät toiseen majaan, ja ottivat sieltä, menivät pois ja kätkivät sen.
9 Sitte he sanoivat toinen toisellensa:emme oikein tee:tämä on hyvän sanoman päivä, jos me tämän salaamme ja viivytämme valkiaan aamuun asti, niin meidän pahatekomme tulee tiettäväksi:käykäämme siis ja tehkäämme tiettäväksi kuninkaan huoneelle.
10 Ja he tulivat, huusivat kaupungin portin vartioille, ja tekivät tiettäväksi heille ja sanoivat:me menimme Syrialaisten leiriin, ja katso, ei siellä ole ketään, eikä ihmisen ääntä; vaan hevosia ja aaseja sidottuna, ja majat niinkuin ne seisoivat.
11 Niin huudettiin portin vartioille, ja he ilmoittivat sisälle kuninkaan huoneessa.
12 Ja kuningas nousi yöllä ja sanoi palvelioillensa:minä sanon teille, kuinka Syrialaiset tekevät meidän kanssamme:he tietävät meidän kärsivän nälkää, ja sentähden ovat he menneet pois leiristä, ja ovat lymyttäneet itsensä kedolle:ja ajattelevat:kuin he lähtevät kaupungista, otamme me heidät kiinni elävänä, ja pääsemme kaupunkiin.
13 Niin vastasi yksi hänen palvelioistansa ja sanoi:niin otettakaan nyt ne viisi hevosta, jotka tähän jääneet ovat:katso, nämät ovat tähän jääneet kaikesta Israelin paljoudesta, katso, ne muut Israelin paljoudesta ovat loppuneet:lähettäkäämme nämät ulos katsomaan.
14 Niin he toivat kaksi vaunuhevosta, ja kuningas lähetti ne Syrialaisten leiriin ja sanoi:menkäät ja katsokaat!
15 Ja he menivät heidän jälkeensä hamaan Jordaniin asti, ja katso, kaikki tie oli vaatteita ja kaluja täynnä, joita Syrialaiset kiiruhtaissansa olivat heittäneet pois. Ja sanansaattajat tulivat jälleen ja tiettäväksi tekivät sen kuninkaalle.
16 Niin kansa meni ulos ja ryösti Syrialaisten leirin. Ja tapahtui, että vakkainen sämpyläjauhoja maksoi siklin, niin myös kaksi vakkaista ohria siklin, Herran sanan jälkeen.
17 Mutta kuningas asetti päämiehen, jonka käden päälle hän itsensä nojasi, porttiin, ja kansa tallasi hänen portin edessä, niin että hän kuoli, niinkuin Jumalan mies sanonut oli, kuin kuningas tuli alas hänen tykönsä.
18 Ja tapahtui niinkuin Jumalan mies puhunut oli kuninkaalle, koska hän sanoi:huomenna tällä aikaa maksaa kaksi vakkaista ohria siklin ja vakkainen sämpyläjauhoja siklin, Samarian portissa.
19 Ja päämies vastasi Jumalan miestä ja sanoi:katso, jos Herra tekee vielä akkunat taivaasen, kuinka tämä sittekään tapahtuis? Mutta hän sanoi:katso, sinun pitää silmilläs sen näkemän, ja ei siitä syömän.
20 Ja se tapahtui hänelle niin; sillä kansa tallasi hänen portissa kuoliaaksi.
|
|