Bible-Server.org

translate into

Sakarjan kirja Chapter7

1 Ja neljäntenä kunigas Dariuksen vuotena tapahtui Herran sana Sakarjalle, neljäntenä päivänä yhdeksännessä kuukaudessa, joka kutsutaan Kislev.

2 Kuin he lähettivät Sareserin, ja Regemmelekin, ja heidän miehensä Jumalan huoneeseen rukoilemaan Herran eteen,

3 Ja sanomaan papeille, jotka olivat Herran Zebaotin huoneessa, ja prophetaille:vieläkö minun nyt pitää itkemän viidentenä kuukautena, ja vaivaaman minuani, niinkuin minä tähän asti muutamina vuosina tehnyt olen?

4 Ja Herran Zebaotin sana tapahtui minulle ja sanoi:

5 Puhu kaikelle maan kansalle ja papeille, sanoen:kuin te paastositte ja paruitte viidennellä ja seitsemännellä kuukaudella, nyt seitsemänkymmentä vuotta, oletteko te minulle paastonneet?

6 Ja kuin te syötte ja juotte, ettekö te syö ja juo itse teillenne?

7 Eikö tämä se ole, jota Herra antoi entisten prophetain saarnata, kuin vielä Jerusalemissa asuttiin, ja oli lepo kaupungeissa ympärillä, kuin asuttiin sekä etelään päin että laaksoissa?

8 Ja Herran sana tapahtui Sakarjalle, sanoen:

9 Näin sanoo Herra Zebaot:tuomitkaat oikein, ja tehkäät jokainen hyvää ja laupiutta veljellensä.

10 Ja älkäät tehkö vääryyttä leskille ja orvoille, muukalaisille ja köyhille:ja älkään kenkään ajatelko pahaa sydämessänsä veljiänsä vastaan.

11 Mutta ei he näistä tahtoneet ottaa vaaria, vaan käänsivät selkänsä minua vastaan, ja tukitsivat korviansa, ettei he kuulisi;

12 Ja asettivat sydämensä niinkuin timantin, ettei he kuulisi lakia ja sanoja, jotka Herra Zebaot hengellänsä lähetti entisten prophetain kautta:sentähden on niin suuri viha Herralta Zebaotilta tullut.

13 Ja se on niin tapahtunut kuin saarnattiinkin; mutta ettei he tahtoneet kuulla, niin en minäkään tahtonut kuulla, kuin he huusivat, sanoo Herra Zebaot.

14 Ja niin minä olen heidät hajoittanut kaikkein pakanain sekaan, joita ei he tunteneet; ja maa on heidän jälkeensä autioksi jäänyt, ettei kenkään siinä vaella eikä asu; sillä he ovat sen ihanan maan hävittäneet.