|
|
Psalmien kirja Chapter137
1 Babelin virtain tykönä me istuimme ja itkimme, kuin me Zionin muistimme.
2 Kanteleemme me ripustimme pajuihin, jotka siellä olivat.
3 Siellä he käskivät meidän veisata, jotka meitä vankina pitivät, ja iloita meidän itkussamme:Veisatkaat meille Zionin virsiä.
4 Kuinka me veisaisimme Herran veisun vieraalla maalla?
5 Jos minä unohdan sinua, Jerusalem, niin olkoon oikia käteni unohdettu.
6 Tarttukoon kieleni suuni lakeen, ellen minä sinua muista, ellen minä tee Jerusalemia ylimmäiseksi ilokseni.
7 Herra, muista Edomin lapsia Jerusalemin päivänä, jotka sanovat:repikäät maahan hamaan hänen perustukseensa asti.
8 Sinä hävitetty tytär, Babel; autuas on, se joka sinulle kostaa, niinkuin sinä meille tehnyt olet.
9 Autuas on se, joka piskuiset lapses ottaa ja paiskaa kiviin.
|
|