|
|
1. Mooseksen kirja Chapter44
1 Ja Joseph käski huoneensa haltiaa, sanoen:täytä miesten säkit jyvillä, niin paljo kuin he voivat kannattaa, ja pane itsekunkin raha säkkinsä suuhun.
2 Ja minun maljani, se hopiamalja pane nuorimman säkin suuhun, ynnä jyväinsä hinnan kanssa. Ja hän teki niinkuin Joseph hänelle käski.
3 Mutta aamulla päivän valjetessa, päästettiin miehet menemään aaseinensa.
4 Ja koska he olivat lähteneet kaupungista, eikä vielä kauvas joutuneet, sanoi Joseph huoneensa haltialle:nouse ja aja takaa miehiä, ja koska heidän saat takaa, niin sano heille:miksi te olette hyvän pahalla maksaneet?
5 Eikö se ole, josta minun herrani juo? Ja josta hän kyllä hyvin taitaa arvata teistä? Te olette pahoin tehneet.
6 Ja kuin hän käsitti heidät, puhui hän nämät sanat heille.
7 He vastasivat häntä:miksi minun herrani senkaltaista puhuu? Pois se, että sinun palvelias niin tekisivät.
8 Katso, rahan, jonka me löysimme säkkeimme suusta, olemme me jälleen sinulle tuoneet Kanaanin maalta:kuinkasta siis me varastimme hopiaa eli kultaa sinun herras huoneesta?
9 Jonka tyköä sinun palvelioiltas se löydetään, hän kuolkaan:niin tahdomme me myös olla orjat minun herralleni.
10 Hän sanoi:olkaan nyt teidän sananne jälkeen:jonka tyköä se löydetään, hän olkaan minun orjani; mutta te olette vapaat.
11 Ja he laskivat kiiruusti itsekukin säkkinsä maahan, ja jokainen avasi säkkinsä.
12 Ja hän etsei, ruveten vanhimmasta niin nuorimpaan asti; ja hopiamalja löydettiin BenJaminin säkistä.
13 Niin repäisivät vaatteensa, ja itsekukin pani kuormansa aasin päälle, ja palasivat kaupunkiin.
14 Ja Juuda meni veljinensä Josephin huoneesen (sillä hän oli vielä silloin siellä); ja he lankesivat maahan hänen eteensä.
15 Joseph sanoi heille:mikä työ se on, kuin te tehneet olette? Ettekö te tietäneet, että senkaltainen mies kuin minä olen taitaa kyllä hyvin arvata.
16 Ja Juuda sanoi:mitä me vastaamme minun herralleni? Taikka mitä me puhumme? Taikka millä me taidamme itsemme puhdistaa? Jumala on löytänyt sinun palveliais vääryyden:katso, me olemme meidän herramme orjat, sekä me, että se, jolta malja löydettiin.
17 Mutta hän sanoi:pois se, että minä niin tekisin; sen miehen, jolta malja on löydetty, pitää oleman minun orjani; mutta menkäät te rauhassa isänne tykö.
18 Niin Juuda astui hänen tykönsä, ja sanoi:ah minun herrani, suo nyt palvelias puhua yksi sana minun herrani korvissa, ja älkään julmistuko sinun vihas sinun palvelias päälle, sillä sinä olet niinkuin Pharao.
19 Minun herrani kysyi hänen palvelioiltansa, sanoen:onko teillä isää taikka veljeä?
20 Niin me vastasimme meidän herraamme:meillä on vanha isä, ja nuorukainen syntynyt hänen vanhalla ijällänsä, jonka veli on kuollut, ja hän on yksinänsä jäänyt äidistänsä, ja hänen isänsä pitää hänen rakkaana.
21 Niin sinä sanoit palvelioilles:tuokaat häntä tänne minun tyköni, että minä saan nähdä hänen.
22 Mutta me vastasimme minun herralleni:ei taida nuorukainen jättää isäänsä; sillä jos hän jättäis isänsä, niin hän kuolis.
23 Niin sinä sanoit palvelioilles. jollei teidän nuorin veljenne tule teidän kanssanne, niin ei teidän pidä enää minun kasvojani näkemän.
24 Ja koska me menimme sinun palvelias minun isäni tykö, ja ilmoitimme hänelle minun herrani sanat,
25 Niin sanoi meidän isämme:menkäät jälleen pois, ja ostakaat meille jotakin elatusta.
26 Mutta me sanoimme:emme tohdi sinne mennä; vaan jos meidän nuorin veljemme on meidän kanssamme, niin me menemme; sillä emme saa nähdä sen miehen kasvoja, jollei meidän nuorin veljemme ole meidän kanssamme.
27 Niin sinun palvelias minun isäni sanoi meille:te tiedätte, että minun emäntäni synnytti minulle kaksi,
28 Ja toinen läksi minun tyköäni, josta sanottiin, että hän on kuoliaaksi revelty, ja en ole minä häntä vielä sitte nähnyt.
29 Jos te tämän myös minulta viette pois, ja hänelle tapahtuis jotakin pahaa, niin te saattaisitte minun harmaat karvani murheella hautaan.
30 Jos minä nyt tulisin sinun palvelias minun isäni tykö, ja ei olisi nuorukainen meidän kanssamme:sillä hänen henkensä riippuu tämän hengestä.
31 Niin tapahtuis, koska hän näkis, ettei nuorukainen kanssa olisi, että hän kuolis; niin me sinun palvelias saattaisimme sinun palvelias meidän isämme harmaat karvat murheella hautaan.
32 Sillä sinun palvelias on taannut nuorukaisen minun isäni edessä, sanoen:jollen minä häntä tuo jällensä sinun tykös, niin minä sen edestä kaiken minun elinaikani olen vikapää kärsimään.
33 Ja nyt siis jääkään sinun palvelias nuorukaisen edestä minun herralleni orjaksi:vaan nuorukainen menkään veljeinsä kanssa.
34 Sillä kuinka minä taidan mennä minun isäni tykö, jollei nuorukainen olisi minun kanssani? Etten minä näkisi sitä surkeutta, johon minun isäni joutuu.
|
|