|
|
2. Mooseksen kirja Chapter5
1 Sitte menivät Moses ja Aaron Pharaon tykö, ja sanoivat:näin sanoo Herra Israelin Jumala:päästä minun kansani pitämään minulle juhlaa korvessa.
2 Pharao vastasi:kuka on Herra, jonka ääntä minun pitäis kuuleman, ja päästämän Israelin? En minä siitä Herrasta mitään tiedä, enkä päästä Israelia.
3 Ja he sanoivat:Heprealaisten Jumala on kohdannut meitä; anna siis nyt meidän mennä kolmen päivän matka korpeen uhraamaan Herralle meidän Jumalallemme, ettei hän rutolla miekalla meidän päällemme tulis.
4 Niin Egyptin kuningas sanoi heille:miksi te, Moses ja Aaron, pidätte kansan heidän työstänsä? Menkäät teidän työhönne.
5 Pharao sanoi vielä:katso, ilmankin on kansaa paljo maalla, ja te vielä nyt tahdotte heitä joutilaaksi saattaa heidän töistänsä.
6 Sentähden käski Pharao sinä päivänä kansan teettäjille ja heidän haltioillensa, sanoen:
7 Ei teidän pidä tästälähin olkia antaman kansalle tiilejä tehdä niinkuin ennen; menkään he itse ja kootkaan itsellensä olkia.
8 Kuitenkin se tiililuku, jonka he tekivät tähän asti, laskekaat heidän päällensä, ja älkäät siitä vähentäkö; sillä he ovat joutilaisna, sentähden he huutavat, sanoen:me tahdomme mennä uhraamaan meidän Jumalallemme.
9 Rasitettakoon kansa työllä, että heillä olis kyllä tekemistä, eikä luottaisi valhepuheisiin.
10 Niin kansan teettäjät ja heidän haltiansa menivät ja puhuivat kansalle, sanoen:näin sanoo Pharao:en minä tahdo teille olkia antaa.
11 Menkäät itse kokoomaan teillenne olkia kusta ikänänsä te löydätte; mutta teidän työstänne ei pidä mitään vähennettämän.
12 Niin kansa hajotti itsensä koko Egyptin maan ympärinsä hakemaan heillensä sänkiä, että heillä olkia olisi.
13 Ja teettäjät vaativat heitä, sanoen:täyttäkäät teidän päivätyönne, niinkuin silloinkin, koska teillä olkia oli.
14 Ja Israelin lasten haltiat, jotka Pharaon teettäjät heidän päällensä asettaneet olivat, piestiin ja sanottiin heille:miksi ette eilen eikä tänäpänä täyttäneet teidän määrättyä päivätyötänne tiilein tekemisessä, niinkuin ennenkin.
15 Niin Israelin lasten haltiat menivät ja huusivat Pharaon tykö, sanoen:miksis näin teet palvelioilles?
16 Ei anneta sinun palvelioilles olkia, ja he sanovat meille:tehkäät tiilit, ja katso, sinun palvelias piestään, ja sinun kansalles nuhde on.
17 Ja hän sanoi:te olette joutilaat, joutilaat te olette, sentähden te sanotte:menkäämme ja uhratkaamme Herralle.
18 Niin menkäät nyt, ja tehkäät työtä. Olkia ei pidä teille annettaman; mutta tiililuvun pitää teidän kuitenkin antaman.
19 Niin Israelin lasten haltiat näkivät itsensä olevan ahdistuksessa, sillä (heille) sanottiin:ei teidän pidä vähentämän teidän tiileistänne, kunkin päivän määrästä.
20 Ja he kohtasivat Moseksen ja Aaronin, jotka seisoivat heitä vastassa, kuin he läksivät Pharaon tyköä.
21 Joille he sanoivat:Herra nähköön teitä ja tuomitkoon; sillä te olette tehneet meidän haisevaiseksi Pharaon edessä, ja hänen palveliainsa edessä, että te olette miekan antaneet heidän käteensä, surmata meitä.
22 Moses palasi Herran tykö, ja sanoi:Herra miksis niin pahasti teet tätä kansaa vastaan? Miksis olet minut tänne lähettänyt?
23 Sillä sitte kuin minä menin Pharaon tykö, puhuttelemaan häntä sinun nimees, on hän pahoin tehnyt tälle kansalle; ja et sinä ollenkaan ole pelastanut sinun kansaas.
|
|