|
|
2. Samuelin kirja Chapter22
1 Ja David puhui Herralle nämät veisun sanat sinä päivänä, jona Herra oli hänen vapahtanut kaikkein vihollistensa käsistä ja Saulin käsistä,
2 Ja sanoi:Herra on minun kallioni, ja minun linnani, ja minun vapahtajani;
3 Jumala on minun vahani,johon minä turvaan; minun kilpeni, ja minun autuuteni sarvi, ja minun varjelukseni, ja minun turvani; minun vapahtajani, joka minun pelastaa vääryydestä.
4 Ylistettävää Herraa minä avukseni huudan; ja minä vapahdetaan vihollisistani.
5 Sillä kuoleman aallot ovat minun piirittäneet, ja Belialin ojat peljättivät minun.
6 Helvetin siteet kietoivat minun, ja kuoleman paulat ennättivät minun.
7 Ahdistuksessani minä avukseni huudan Herraa, ja minun Jumalani tykö minä huudan; niin hän kuulee minun ääneni templissänsä, ja minun parkuni tulee hänen korviinsa.
8 Maa järisi ja vapisi, ja taivaan perustukset liikkuivat; he värisivät, kuin hän vihastui.
9 Savu suitsi hänen sieramistansa ja kuluttavainen tuli hänen suustansa, niin että hiilet siitä syttyivät.
10 Hän notkisti taivaat ja astui alas; ja synkiä pimeys oli hänen jalkainsa alla.
11 Ja hän astui Kerubimin päälle ja lensi, ja näkyi tuulen sulkain päällä.
12 Hän pani pimeyden majaksi ympärillensä, ja paksut ja vedestä mustat pilvet.
13 Siitä kirkkaudesta hänen edessänsä paloivat tuliset hiilet.
14 Herra jylisti taivaassa, Ylimmäinen antoi pauhinansa.
15 Hän ampui nuolia ja hajoitti heitä, hän iski leimaukset ja peljätti heitä.
16 Ja niin ilmestyivät meren kuljut, ja maan perustukset ilmaantuivat Herran kovasta nuhtelemisesta ja hänen sieramiensa hengen puhalluksesta.
17 Hän lähetti korkeudesta ja otti minun ja veti minun ulos suurista vesistä.
18 Hän vapahti minun väkevistä vihollisistani, vainollisiltani, jotka olivat minua väkevämmät.
19 Ne ennättivät minun tuskapäivänäni; mutta Herra tuli minun turvakseni.
20 Hän vei minun ulos lakialle, ja pelasti minun; sillä hän mielistyi minuun.
21 Herra maksoi minulle vanhurskauteni jälkeen, hän antoi minulle kätteni puhtauden jälkeen.
22 Sillä minä pidän Herran tiet ja en ole jumalatoin minun Jumalaani vastaan.
23 Sillä kaikki hänen oikeutensa ovat silmäni edessä, ja hänen käskyjänsä en minä tyköäni hylkää,
24 Vaan olen vakaa hänen edessänsä, ja vältän vääryyttä:
25 Sentähden kostaa Herra minulle vanhurskauteni perästä, puhtauteni jälkeen hänen silmäinsä edessä.
26 Pyhäin kanssa sinä olet pyhä, ja toimellisten kanssa toimellinen.
27 Puhdasten kanssa sinä olet puhdas, ja nurjain kanssa sinä olet nurja.
28 Sinä vapahdat ahdistetun kansan ja sinun silmäs ovat korkeita vastaan, ja sinä nöyryytät ne.
29 Sillä sinä Herra olet valkeuteni:Herra valaisee pimeyteni.
30 Sillä sinun kauttas minä sotaväen lävitse juoksen, ja Jumalassani karkaan muurin ylitse.
31 Jumalan tie on täydellinen, Herran puhe tulella koeteltu:hän on kaikkein kilpi, jotka hänen päällensä uskaltavat.
32 Sillä kuka on Jumala, paitsi Herraa? ja kuka on kallio paitsi meidän Jumalaamme?
33 Jumala on väkevyyteni ja voimani:hän avaa minun tieni täydellisesti.
34 Hän tekee jalkani peurain kaltaiseksi, ja asettaa minun korkeuteni päälle.
35 Hän opettaa käteni sotimaan ja käsivarteni vaskijoutsea jännittämään.
36 Ja sinä annoit minulle sinun autuutes kilven:Ja kuin sinä nöyryytät minun, teet sinä minun suureksi.
37 Sinä levitit minun askeleeni minun allani, ja ei minun kantapääni livistyneet.
38 Minä ajan vihollisiani takaa ja hävitän heitä, Ja en palaja ennenkuin minä heidät hukutan.
39 Minä hukutan heidät ja runtelen, ettei heidän pidä nouseman; heidän täytyy kaatua jalkaini alle.
40 Sinä valmistat minun voimalla sotaan, sinä taivutat minun alleni ne, jotka nousevat minua vastaan.
41 Ja sinä annat minulle viholliseni kaulan; ja minä kadotan vainoojani.
42 He huutavat, vaan ei ole auttajaa:Herran tykö, mutta ei hän vastaa heitä.
43 Minä survon heitä niinkuin maan tomun, ja muserran heidän rikki ja hajoitan heidät niinkuin loan kaduilta.
44 Sinä pelastat minua riitaisesta kansasta, ja asetat minun pakanain pääksi:se kansa, jota en minä tuntenut, palvelee minua.
45 Muukalaiset lapset viekastelevat minua, korvan kuuloon he kuulevat minua.
46 Muukalaiset lapset vaipuvat ja vapisevat siteistänsä.
47 Herra elää, ja kiitetty olkoon minun kallioni, ja ylistetty olkoon Jumala, minun autuuteni kallio!
48 Jumala, joka minulle koston antaa ja vaatii kansat minun alleni,
49 Joka minua johdatat ulos vihollisistani ja korotat minun niistä, jotka karkaavat minua vastaan, sinä pelastat minua väkivaltaisesta miehestä.
50 Sentähden minä kiitän sinua Herra pakanain seassa, ja sinun nimelles kiitoksen veisaan.
51 Joka kuninkaallensa suuren autuuden osoittaa ja tekee laupiuden voidellullensa, Davidille ja hänen siemenehensä ijankaikkisesti.
|
|